Tervetuloa
Vuosi oli 2014. Haukilahtelaisen paritalon alakerrassa, autotallista makuuhuoneeksi aikoinaan kunnostetun huoneen nurkassa istui 16-vuotias nuori naisen alku. Huone oli kuin kenen tahansa teini-ikäisen; sänkyä kannatteli lattian sijaan vaatteiden lautta ja jos sattui paikalle hyvän sään aikaan, pilkahdus työpöydästä oli mahdollista paikantaa. Tyttökin oli näin ulkoisesti aivan tavallisen teinitytön näköinen. Kauluspaita viimeistä nappia myöten napitettuna, punaiset paksut hiukset levittäytyneinä olkapäille ja pisamat leikkimässä liikkeetöntä hippaa poskipäillä. Tytön ympäriltä löytyi kaikki mitä tarvita saattaa; vihko täynnä runoutta, kuulokkeet ja vaaleanpunainen iPod kaiverretulla tekstillä "Truth is - I am done pretending." - tietenkin ikuisen romantikon elkein jälleen jonkun epätoivoisen rakkauden inspiroimana. "Rakkauden", jota hän vuosien päästä muistelisi pieni virne suupielessään. Keskittynyt ilme kasvoillaan, tarinamme päähenkilö pureksi poskeaan ja t...